Grilliruokaa mökillä

Kesälomaviikon ruokalistaa suunniteltiin jo muutamaa päivää ennen loman alkua ja kävimme ostamassa kaikki ainekset tutuista kaupoista kotimme lähistöltä. Auton pistokkeesta virtansa saava viilentävä kylmälaukku pitää lihat ja muut kylmää kaipaavat elintarvikkeet hyvässä kunnossa koko matkan ajan. Varasimme ruokaa mukaan muutamaksi päiväksi ja lisäksi suunnittelimme yhden kaupunkikäynnin mökkeilyjakson loppupuolelle.

Ruokailut suunniteltiin hyvin pitkälle lihojen ympärille ja lisukkeeksi oli lähinnä keitettyä perunaa, vihersalaattia ja kaupan valmiita kurkkusalaattia, coleslawia ja maustekastikkeita. Grillilihat valittiin slow-and-low -tyyppisiksi, ostoskoriin löysivät tiensä reilun kilon pakattu kassler-mötikkä ja pari riviä porsaan ribsejä lihatiskiltä. Nämä olivat ilman marinaadeja, naturel. Lidlistä käytiin vielä hakemassa jo viime kerralla hyväksi havaittu kokonainen broileri, jossa oli savu-paprikamarinanointi jo valmiina.

Ribseihin hierottiin Poppamiehen ribs-kuivamarinointijauhetta ja laitettiin Big Green Eggiin reilun 100 asteen lämpöön valmistumaan. Grillipesä täyteen hiiliä ja pari kourallista vedessä uitettuja hikkori-savustuslastuja, conveggtor-levy ja sen päälle alumiinivuoka, jossa oli hieman vettä pohjalla. Valmistumistuksen ideana oli, että toinen rivistö annetaan vain olla noin 6h epäsuoralla lämmöllä sellaisenaan ja toiseen rivistöön kokeiltiin 3-2-1 -menetelmää siten, että 3h ensin epäsuoralla lämmöllä samaan tapaan kuin toinenkin rivi, mutta sitten foliointi 2h ajaksi (edelleen grillissä) ja sitten 1h vielä ilman foliota. Ribsien päälle laiteltiin omenamehua ruokalusikalla muutamaan kertaan kypsennyksen aikana ja foliopaketin sisään laitetttiin myös loraus omenamehua. Kokis tai joku sokerisempi ja tahmeampi bbq-kastike olisi varmasti ollut parempi ja olisi jäänyt paremmin lihan pinnalle karamellisoitumaan, mutta sellaisia ei tällä kertaa ollut matkassa, vaan omenatuoremehu oli makein ja parhaiten teemaan sopiva neste tuohon kostutteluun. Lopputuloksena oli kaksi riviä hyviä ribsejä, ilman foliointia olleet vähän rapeammalla pinnalla ja rouheammalla suutuntumalla ja folioidut pehmeämpinä ja mehukkaampina. Hankala päättää kummat olivat parempia, mutta se tuli ainakin havaittua, että eri valmistustavoilla tulee selkeästi erilaiset lopputulokset.

Ribsit grillissä

Kassleria tehtiin hieman lämpimämmässä, noin 120 asteen lämpötilassa, tässäkin conveggtor ja pari kourallista savustuslastuja käytössä. Paistoaikaa tälle mötikälle tuli myös suunnilleen 5-6h. Ribseissä oli enemmän pinta-alaa ja keskelle lyhyempi matka kuin kasslerissa, mutta kassleria paistettiin tuossa korkeammassa lämpötilassa ja nämä seikat tuntuivat kumoavan toistensa vaikutukset. Hyvää tuli tästäkin ja melkein koko mötikkä hävisi kahden nälkäisen ruokailijan suihin yhdeltä istumalta. Erityishuomiona mainittakoon hieno punertava smoke ring lihan ulkoreunassa. Tällainen tulee savustuksen yhteydessä, kun savu vaikuttaa lihaan.

Savustettua kassleria, huomaa smoke ring!

Näiden kahden kokeilun perusteella täytyy hankkia isompia savustuspuupaloja lastujen tilalle. Sähkösavustimessa noin 0,5-1h savustuksissa lastut ovat riittäneet oikein hyvin, mutta näissä pidemmissä sessioissa tuntuu, että savua tulee ehkä tunnin ajan ja sitten lastut palavat loppuun. Vielä en ole selvittänyt mistä tuollaisia isompia puupaloja saisi ostettua, mutta eiköhän niitä jostain Suomestakin saa. Toinen huomionarvoinen asia oli, että Amazonista tilaamani lämpömittari toimi hyvin ja pystyimme seuraamaan sen avulla sekä grillin, että lihan lämpötilaa samanaikaisesti kahdella eri anturilla. Digitaalinen mittari näytti yleisesti ottaen hieman alempaa lämpötilaa, kuin Eggin oma lämpömittari. Eggin mittari on sijoitettu kanteen aika ylös ja oma mittarimme oli pari senttiä grilliritilän yläpuolella, lihojen kanssa samassa tasossa. Ilmeisesti epäsuoralla tulella lämmin ilma kiertää ylös reunoja pitkin ja lämmittää grillin yläosaa enemmän kuin itse grilliritilän tasoa.

Kanan grillaamisesta ei tälläkään kertaa ole kuvamateriaalia. Kerrottakoon kuitenkin, että tällä kertaa mentiin ilman savustuslastuja, mutta muuten samanlaisella epäsuoran lämmön systeemillä kuin yllä on kuvattu. Lämpötilana noin 150 astetta. Lopputuloksena taas kerran mehevää kanaa, mutta nyt ilman savustuslastuja maku oli vähän pliisumpi kuin ensimmäisellä kerralla. Aikaa kanan lämmittelyyn meni noin 1,5h ja edellisten päivien hitaampien projektin vuoksi tämä näinkin nopea valmistuminen yllätti ruoanlaittajat ja jouduimme odottelemaan perunoiden keittymistä vielä jonkin aikaa kanan jo ollessa valmiina.

Kaiken kaikkiaan ruoanlaitossa tuli opittua, että noin 6h paistoaika tuntuu tosi pitkältä ajalta, jos kulkee jatkuvasti grillin ohi ja tekee samalla ruumiillista työtä ulkoilmassa. Päivinä, jolloin teimme noita pidemmän ajan ottavia ruokalajeja, jouduimme syömään eväsleipiä ja banaania odotellessa varsinaista ruokaa. Jatkossa pitänee säästää nämä pidemmät projektit ilta-ajalle ja tyytyä lounaaksi johonkin astetta nopeampaan ruokaan!

Kiinteistön lohkominen

Kun sain kesämökkipalstan lahjaksi, oli minulla siihen liittyen kaksi velvollisuutta: 1) maksaa lahjavero 2) rekisteröidä kiinteistön omistajanvaihdos. Näistä kirjoitimme jo aiemmssa postauksessa Mökin paperityöt. Tuolloin hoidimme lahjaveron ja lainhuudon, mutta lohkominen jäi vielä odottamaan sitä, että Maanmittauslaitos järjestää lohkomistoimituksen.

Tässä tapauksessa siis tarvittiin lohkomistoimitus, kun lahjoitettu, erääseen kiinteistöön kuuluva palsta vaihtoi omistajaa ja kyseinen palsta jouduttiin nyt lohkomaan jo olemassa olevasta kiinteistöstä omaksi kiinteistökseen. Suurin osa aiemmasta kiinteistöstä jää siis edelleen vanhempieni omistukseen ja nyt tämä lahjoitettu palsta muodostaa jatkossa oman kiinteistönsä, joka on vain minun nimissäni.

Otimme toukokuun alussa yhteyttä Maanmittauslaitokselta ilmoitettuun toimitusinsinööriin ja tiedustelimme olisiko lohkomistoimitus mahdollista hoitaa kesäkuun alussa, kun olemme lomalla ja muutenkin mökillä. Vastaus tuli parin päivän viiveellä ja meille tarjottiin alustavasti lomaviikkomme tiistaita. Paria viikkoa ennen toimituksen suunniteltua aikaa tuli kuitenkin ilmoitus, että aikaa joudutaan siirtämään lomaviikkomme perjantaille. Onneksi siirto osui lomaviikollemme ja ei siten aiheuttanut meidän osaltamme mitään erityisiä suunnitelmien muutoksia.

Lohkomistoimituksen alku viivästyi puolisen tuntia sovitusta ajankohdasta, kun pilvisen sään ja metsäisen maaston vuoksi toimitusinsinöörin edellinen lohkomistoimitus venyi. Kun toimitusinsinööri saapui autoineen paikalle, pidettiin alkuun toimituskokous. Kokouksen tarkoituksena oli todeta mitä ollaan tekemässä ja selostaa meille maallikoille toimituksen sisältö. Katsoimme paperilta vielä lohkottavan palstan rajat, tieoikeuden palstalle ja kirjasimme muodostuvalle kiinteistölle annettavan nimen. Maastotöiden osalta todettiin, että rajapyykit on mitattu ja asetettu noin kaksi vuotta sitten ja että niitä ei ole tarvetta mitata uudestaan. Toimitusinsinööri halusi kuitenkin kartoittaa kiinteistön rantaviivan, joten kaksi rajapyykkiä viidestä täytyisi kuitenkin käydä maastossa toteamassa ja tehdä mittaukset rannasta.

Varsinaiset maastotyöt menivät maallikon näkökulmasta siten, että toimitusinsinöörillä oli mukanaan mittakeppi, jossa oli kosketusnäyttö varressa ja gps-vastaanotinmötikkä kepin päässä. Kosketusnäytön kautta ilmeisesti syötettiin aina mitattavan pisteen tunniste ja sitten haettiin pisteelle koordinaatit. Tämän jälkeen taas käveltiin kymmenisen metriä eteenpäin ja toistettiin sama kuvio jne. Kun kyselin toimitusinsinööriltä mittaustavasta, hän kertoi, että mittauksessa käytetään GPS-paikannusta ja virtuaalista tukiasemaa GSM:n välityksellä. Kyseessä lienee siis verkko-RTK -menetelmä, jota on kuvattu ainakin tässä insinöörityössä. Hatarien muistikuvieni ja näköhavaintojeni perusteella uskon, että käytössä olisi saattanut olla Trimble Tablet -tietokone ja Trimble R8s GNSS RTK-vastaanotin.

Kuljin muutaman mittauspisteen ajan toimitusinsinöörin mukana, mutta sitten hän kohteliaasti ilmaisi, että hän selviää kyllä tehtävästä yksikseenkin ja voin mennä muiden askareiden pariin. Puolisen tunnin kuluttua toimitusinsinööri palasi takaisin mittauskierrokseltaan ja ilmoitti kiinteistön pinta-alaksi 10600m2 +/-50m2.

Toimituksen pöytäkirja ja muut paperit toimitetaan meille myöhemmin ja niissä on 30 päivän valitusaika, jos jokin toimituksen osapuoli ei ole toimitukseen tai dokumentteihin tyytyväinen. Tässä tapauksessa valituksia tuskin tulee, sillä kokous ja maastomittaukset sujuivat hyvässä yhteisymmärryksessä. Kun valitusaika on mennyt ohi, tulee minusta virallisesti itse nimeämäni tilan isäntä. Aika hieno titteli!

Saunarakennus

Mökkeilyyn kuuluu olennaisena osana saunominen ja kotonakin olemme suhteellisen ahkeria saunojia varsinkin talviaikaan. Niinpä saunan kuntoon saaminen oli ohjelmassa ensimmäisellä kesälomaviikollamme. Saunamme on samaa sarjaa mökin kanssa, eli siirretty tontille 1960-70-luvun taitteessa. Tarkkaa ikää emme tiedä. Kokoa sillä on reilut 6 neliötä, eikä erillistä pukuhuonetta ole. Hauskin piirre saunassa on sen ovi, joka on vain noin metrin korkuinen ja korkealla kynnyksellä varustettu. Lyhyempikin henkilö joutuu siis menemään lähes kaksin kerroin ovesta mahtuakseen. Sauna sijaitsee niin lähellä järveä, että enää tuskin sellaiseen annettaisiin lupaa ainakaan Heinolassa, missä rakennuksen pienin sallittu etäisyys järveen on 5-10 metriä.

Saunarakennus.

Olimme aiemmin käyneet saunassa vain muutaman kerran nopeasti, mutta nyt lomaviikolla paneuduimme siihen tarkemmin. Homma aloitettiin tyhjentämällä sauna kaikesta sinne jätetystä rojusta. Touhujen keskellä kiinnitimme huomiota saunan lattiaan, joka tuntui joissakin paikoissa joustavan yllättävän paljon askeleiden alla. Jarin isä sattui tulemaan samana päivänä vierailulle ja saimmekin kuulla hieman enemmän lattian historiasta. Jarin isä oli kuulemma uusinut lattian 80-luvun alussa ja sen jälkeen vuokralaiset olivat kertoneet korjanneensa lattiaa hieman, tarkkaa vuotta ei ollut tiedossa. Käyttöiäksi tuollaiselle lattialle Jarin isä arvioi noin 10 vuotta, jos lattia rakennetaan uudesta materiaalista. Tämän enempää meidän ei tarvinnut kuullakaan, kun päätimme jo ruveta lattian purkuun!

Saunan lauteet ja lattiaa.

Purkutyöt aloitettiin jo samana iltapäivänä. Aivan ensimmäiseksi ulos piti saada kiuas, mikä onnistui yllättävän helposti kiukaan painoon nähden. Sen jälkeen lähtivät kiukaan palosuojalevyt, lauteet ja lattia pala kerrallaan. Jari touhusi saunan sisällä sorkkaraudan kanssa ja minä nostelin irrotettuja palasia kasaan saunan ulkopuolelle. Mitä pidemmälle Jari saunassa eteni, sitä vakuuttuneempia olimme, että oikea ratkaisu oli tehty. Vuokralaiset olivat ilmeisesti uusineet vain pisimmät lattialaudat, lauteiden alla olleet lankut olivat sen verran haperoa, että Jarin jalka meinasi kerran upota niiden läpi. Taisivat siis olla Jarin isän 80-luvun alussa asentamia lankkuja!

Kiuas oli sjoitettuna aivan oven viereen.

Lattia oli rakennettu niin, että ovelta katsottuna ensimmäiset pitkittäiset lankut olivat noin 2 metriä pitkiä, sen jälkeen lattiassa oli todella hapristunut vesikouru oveen nähden poikittain, minkä jälkeen oli noin 60 senttiä pitkät lankut lauteiden alla. Lauteet oli kiinnitetty suoraan lattialankkujen päälle ja seinään. Lattialankut olivat noin 5 cm paksuja. Päällimmäisten lankkujen alla oli oveen nähden poikittain tukipuita satunnaisin välein satunnaisista pakoista vahvistettuna. Näiden alla oli 2 pyöröhirttä, jotka oli asetettu kivien päälle pitkittäin oveen nähden. Paljon puuta oli päässyt hapristumaan ihan alimpia hirsiä myöten, joten alusta asti joudutaan lattian rakentamisen kanssa lähtemään. Purku-urakan jälkeen Jari vielä siivosi pahimmat muhjut pois maalattialta.

Sauna ilman lattiaa.

Seuraavaksi olikin sitten vuorossa selvitellä minkälaisista materiaaleista uutta lattiaa lähdettäisiin rakentamaan. Googlettelimme mobiililaitteilla jonkun verran tietoa saunojen puulattioista sekä perinnerakentamisesta, ja lomamme kaupunkipäivänä piipahdimme puutavaraliikkeessä kyselemässä suosituksia. Myös muita erilaisia vaihtoehtoja lattian tekemiseen pohdittiin Jarin isän kanssa, mutta tulimme Jarin kanssa siihen tulokseen, että perinnesaunaan ei mitään lattiakaivoja tai laattalattioita ruveta väsäämään. Heinolan levy ja lista -puutavaraliikkeessä suositeltiin aluspuiksi 100x100 parruja ja sen päälle 50x100 parruja. Päällilankuiksi meillä on kaksi vaihtoehtoa: mökkien sisätiloissakin käytettävä lattialauta tai laudelauta. Kuulemma molempia on saunojen lattioissa käytetty, lattialautaa ehkä hieman enemmän, koska sillä saadaan tiiviimpi rakenne ponttien ansiosta. Pintakäsittelyyn laudoille suositeltiin Supin lattiaöljyä (joissakin blogikirjoituksissa tämä näytti olevan melkoinen kauhistus, mutta ajattelimme luottaa puuammattilaiseen).

Myös erilaisia laudemateriaaleja tutkailtiin, sillä netissä tutkimamme valmislaudepaketit olivat liian lyhyitä meidän tarpeisiimme. Puutavaraliikkeen myyjän kanssa totesimme, että koska lauteet joka tapauksessa käsitellään tummiksi, ei puulajilla oikeastaan ole merkitystä. Eli luultavasti kuusilauteilla mennään, kunhan vain saamme suunniteltua millaiset lauteet haluamme! Kotona meillä on varsin hyvät lauteet saunassamme, joten pitää tutkailla ja mittailla niitä malliksi.

Viikon viimeisenä lomapäivänä lohkomistoimitusta odotellessa päätimme vielä pestä saunan seinähirret, jotta pääsisimme pintakäsittelemään ne juhannuksen tienoilla. Netistä lukemamme tiedon mukaan lämpötilan tulisi olla melko tasainen hirsien pesu-urakkaan alettaessa, mutta totesimme, että tila on sen verran hyvin tuuletettu ilman lattiaa että pesun uskaltaisi tehdä. Ei muuta kuin hihat heilumaan ja noin 1,5 tunnissa kaikki hirret oli käyty läpi. Lauteiden kiinnityskohdissa havaitsimme hirsissä pientä hapristumaa ja myös parissa kohtaa alimmat hirret olivat hieman huonon oloisia. Täytyy siis vielä tutkia niitä tarkemmin, kun seuraavan kerran menemme mökille. Toivotaan, että emme joudu hirsien vaihtourakkaan!

Kesäloma - osa 1 jatkuu

Saapumispäivän epäonni saatiin onneksi kääntymään ja loppuviikko menikin mukavissa merkeissä. Heti maanantaina aloitettiin puu-urakka ja kaatunut koivun runko sahailtiin sopiviksi pätkiksi halkomista varten. Tässä hommassa pääsivät syntymäpäivälahjani heti kunnon käyttöön, kun vesurilla irrotettiin oksia, sahalla sahailtiin ja kirveellä halottiin puita. Ja tietysti kottikärryillä kärrättiin ylimääräiset oksat ja lehdet pois. Viikon aikana saatiin melkein koko puu tehtyä haloiksi ja halot jätettiin epämääräiseen kasaan kuivumaan ennen pinoamista.

Viikon aikana myös koitettiin saada mökkiä lämpimämmäksi pitämällä ovea auki ja polttelemalla takassa tulia. Ensimmäisenä mökkipäivänä mökissä sisälämpötila oli noin +13, mutta viikon lopussa se oli jo +17 luokkaa. Ihan ei siis vielä tarjennut nukkua omassa mökissä, mutta katsotaan jos ensi kerralla jo tarkenisi. Ihan ehdoin tahdoin ei kuitenkaan ruveta itseä palelluttamaan, sillä Jarin vanhempien mökillä on hyvin tilaa myös meille yöpyä. Tiistaina ja keskiviikkona ulkolämpötila kohosi +20 asteen tienoille ja jopa sen ylikin, mutta lämpö toi mukanaan myös hyttyset yhä enenevässä määrin. Täytyy varmaan nikkaroida mökin oveen jonkunlainen hyttyssuoja, jotta ovea pystyy kesällä pitämään auki ilman hyttysvaaraa.

Myös huussi pääsi käsittelyyn viikon aikana. Aivan ensimmäiseksi huussista tyhjennettiin vuokralaisten sinne jättämä "vessapaperihylsynäyttely". Laskin kaikki seiniltä irroittamani hylsyt ja niitä oli yhteensä 140 kappaletta. Mikäköhän idea siinäkin on ollut? Huussin sielunelämään täytyy vielä jatkossa tutustua tarkemmin, nyt oli vain pintapuolinen siivous kyseessä. Uimakauteen valmistauduimme tyhjentämällä rantapoukamaa risuista ja sinne kertyneestä lehtimuhjusta. Vesi näytti siivouksen jälkeen todella kirkkaalta ja pohja oli hiekkaa/pientä kiveä. Mökin terassiakin siivoiltiin ja järjestettiin terassille käsien- ja astioidenpesupaikka, mökissä sisällä kun ei ole minkäänlaista pesuallasta. Lisäksi aloitettiin saunan lattian uusiminen, mistä tarkemmin myöhemmässä postauksessa.

Työnteon vastapainoksi ja ruokakassien täydentämistä varten suuntasimme torstaina Heinolan keskustaan. Menomatkalla kävimme Heinolan lasihuollossa tilaamassa pari ikkunalasia kuistilla rikkoutuneiden tilalle ja noudimme määrämittaan leikatut lasit paluumatkalla. Kävimme syömässä lounasta kaupungilla ja tiedustelimme samalla hirsien mahdollisia pintakäsittelyaineita Heinolan väri ja tapetti -liikkeestä. Saimme hyvät vinkit ja sävytysvaihtoehdot mukaamme.

Heinolassa on myös muutama museo, jossa minä en ole koskaan käynyt ja Jarikin viimeksi noin 15-20 vuotta sitten, joten aloitimme kesän museokierroksen. Yritimme ensimmäiseksi mennä Heinolan kaupunginmuseoon, mutta se oli suljettu näyttelyn vaihdon vuoksi. Sieltä meidät neuvottiin Kivalterin taloon, joka oli auki. Museokorttien höyläämisen jälkeen pääsimme kierrokselle 1700-luvulla rakennettuun taloon, joka oli sisustettu ja konservoitu alkuperäiseen loistoonsa. Talossa oli esillä paljon vanhoja hienoja huonekaluja, mutta suurimman vaikutuksen minuun tekivät käsinmaalatut tapetit. Konservaattorit olivat irroittaneet seiniltä useita tapettikerroksia, jotta olivat päässeet käsiksi ensimmäiseen tapettikerrokseen, joka sitten oli maalattu uudelleen ja laitettu takaisin seinille. Melko tarkkaa hommaa sellainen!

Ennen ruokakauppaan menoa piipahdimme vielä Kahvila Tyyrpuurissa Heinolan satamassa. Minulle paikka on tuttu lapsuuden mökkireissuista ja näiden kesämuistojen kunniaksi otin nytkin jäätelötötterön. Jari heittäytyi hurjaksi ja tilasi ison annoksen Lammin sahtia. Tyyrpuurin terassilla oli mukava nauttia auringosta, jäätelöstä ja sahdista. Paluumatkalla mökille kävimme vielä täydentämässä juomavesi- ja ruokavarastoja, noutamassa ikkunalasit ja katsastamassa puutavaraa saunan lattiaa varten Heinolan levyssä ja listassa.

Perjantaina oli edessä vielä palstan lohkominen omaksi kiinteistökseen ja lauantaina suuntasimme takaisin kotiin työntäyteisen mökkiviikon jälkeen. Kalaonnea meillä ei tällä kertaa ollut yhtenäkään päivänä, vaikka katiska olikin useana päivänä järvessä. Täytyy siis ruveta etsimään parempaa paikkaa katiskalle!

Uudet ikkunalasit asennettu rikkoutuneiden tilalle.

Kesäloma - osa 1

Olimme tänä vuonna varanneet kesälomamme kahdessa osassa, ensin yksi viikko kesäkuun alussa ja loput kolme viikkoa heinä-elokuun vaihteessa. Ajatuksena oli, että nyt loman ensimmäisellä osalla suunnittelemme mökillä kesän tulevia askareita ja mittailemme mahdollisia puutavara- ja muita materiaalihankintoja varten ja varsinaiset toteutustyöt ovat sitten kesän aikana viikonloppuisin ja kesäloman pääosan aikana.

Edellisellä kerralla olimme saaneet mökin aika hyvin siivottua ja tälle kerralle oli ohjelmassa ainakin keittiön siivouksen viimeistelyä ja rantasaunan alueen haltuunotto. Kokkailutouhujen osalta otimme mukaan Amazonista tilatun pizzakiven, uuden grillilämpömittarin ja valmistettavaksi lihoiksi porsaan ribsejä, kassleria ja jo viime kerralla hyväksi havaitun kokonaisen kanan. Suurimman osan auton tavaratilasta täyttivät käytettyinä ostamamme Nanna-nojatuolit.

Kun olimme päässeet perille ja olin kantamassa autosta toista kierrosta tavaroita, kuului yläilmoista pari narskausta. Mökille vievältä rinnepolulta katsoin silmät pyöreinä ja leuka loksahtaneena, kun mökin kulmalla olevan koivun latvaosa katkesi, osui kaatuessaan toiseen puuhun ja tipahti maahan pystyyn töröttämään, kuin mikä tahansa "normaali" puu. Tässä vaiheessa mökin sisällä ollut Taru tuli terassille ihmettelemään mitä oikein huutelen ja pääsi aitiopaikalta katsomaan, kun pystyyn jäänyt latvaosa kaatui edelleen siististi mökin eteen juuri sopivasti aukealle paikalle. Oli vähän semmoinen fiilis, että mitä juuri oikein tapahtui? Onneksi ei tullut henkilö- tai tavaravahinkoja, vaikka ainekset oli kyllä suurempaankin katastrofiin! Maahan pudonneella latvaosalla oli pituutta noin 11 miehen harppausta, eli vähän reilut kymmenen metriä.
 

Katkennut puu - katkeamiskohta hetken pystyssä ollut katkennut osa ympyröitynä

Katkennut puu lopullisilla sijoillaan

Eipä ole tullut tuollaistakaan ilmiötä ennen nähtyä. Tuolla hetkellä ei mielestämme edes tuullut, eikä muutenkaan keksitty mitään syytä, miksi puu katkesi juuri tuolla hetkellä. Hyvä tuuri tuossa kuitenkin onneksi kävi, että puu ei kaatunut väärään suuntaan.

Puujärkytyksestä toivuttuamme kannoimme loput tavarat autosta ja aloimme grillin lämmitykseen pizzaa varten. Pizzaoperaatio oli aikamoinen epäonnistuminen, kun kotoa tuotu valmis pizzataikina oli liian tahmaista ja ei runsaasta jauhottamisestakaan huolimatta tahtonut siirtyä pizzalapiolle tai siltä pois. Lisäksi emme saaneet Big Green Eggiä niin kuumaksi, kuin olisin halunnut ja pizzat eivät tämän seurauksena paistuneet ihan sillä tavalla kuin olisimme toivoneet.

Pizzataikinan osalta aiomme ensi kerralla kokeilla erästä toista reseptiä, jolla tulee kuivempi taikina. Grillin kuumentamisen osalta olisi pitänyt varmaankin käyttää useampaa sytytyspalaa ja pistää heti alusta saakka luukut tarpeeksi auki. Nyt kun alla on ollut vain slow and low -projekteja, eivät korkeamman lämpötilan säädöt olleet tuttuja. Kun lämpötila ei noussut riittävästi, säädin ylä- ja ala-aukkoja aina vähän kerrallaan isommalle ja epäilen, että alunperin vain puolillaan ollut hiilipesä oli jo ehtinyt palaa niin loppuun, että siinä ei ollut enää tarpeeksi tulivoimaa grillin saamiseksi lähemmäs kolmeasataa astetta.

Parin epäonnistuneen pizzan jälkeen päätimme pakata paistamattomat pohjat ja täytteet matkaan ja siirryimme vanhempieni mökille paistamaan loput pizzat uunissa. Laitoimme pizzat paistumaan ja aloimme lämmittämään mökkiä sähköpattereilla ja takalla. Takka syttyi ensin hyvin, mutta sitten jostain syystä savu ei enää noussutkaan ylös, vaan tuli alkoi tukahtumaan. Seuraavaksi takan luukun ylälaidasta alkoikin puskea savua mökkiin. Äkkiä kova tuuletus käyntiin ja keittiöpyyhettä savuttavan kohdan päälle. Tilanne saatiin aika hyvin hallintaan, mutta pieni savuntuoksu mökkiin kuitenkin jäi. Suurempaa savuvahinkoa ei kuitenkaan tullut ja jo seuraavana päivänä tuo savun haju oli kadonnut, eikä mökin tekstiileissäkään enää ollut savun hajua. Jäi vähän arvoitukseksi, mistä tuo savuttaminen johtui. Vaikka Helsingistä ollaankin, niin ymmärrettiin kyllä silti avata takan pelti ennen sytyttämistä. :) Olisiko voinut johtua siitä, että peruslämmöllä ollut hirsimökki oli ulkoilmaa viileämpi? Oliko matalapainetta niin, että takka ei lähtenyt vetämään? Oliko piipun päällä linnun pesä tai muuta roskaa?

Tässä vaiheessa mielialat olivat puun kaatumisen, epäonnistuneiden kokkailujen vuoksi sen verran matalalla, että lähinnä vain odottelimme milloin kehtaisi jo mennä nukkumaan, jotta saisi tämän päivän historiaan ja pääsisi aloittamaan puhtaalta pöydältä. Kaikista vastoinkäymisistä selvittiin kyllä säikähdyksellä, mutta eihän tuollainen jatkuva epäonni(stuminen) ole mukavaa.