Grilliruokaa mökillä

Kesälomaviikon ruokalistaa suunniteltiin jo muutamaa päivää ennen loman alkua ja kävimme ostamassa kaikki ainekset tutuista kaupoista kotimme lähistöltä. Auton pistokkeesta virtansa saava viilentävä kylmälaukku pitää lihat ja muut kylmää kaipaavat elintarvikkeet hyvässä kunnossa koko matkan ajan. Varasimme ruokaa mukaan muutamaksi päiväksi ja lisäksi suunnittelimme yhden kaupunkikäynnin mökkeilyjakson loppupuolelle.

Ruokailut suunniteltiin hyvin pitkälle lihojen ympärille ja lisukkeeksi oli lähinnä keitettyä perunaa, vihersalaattia ja kaupan valmiita kurkkusalaattia, coleslawia ja maustekastikkeita. Grillilihat valittiin slow-and-low -tyyppisiksi, ostoskoriin löysivät tiensä reilun kilon pakattu kassler-mötikkä ja pari riviä porsaan ribsejä lihatiskiltä. Nämä olivat ilman marinaadeja, naturel. Lidlistä käytiin vielä hakemassa jo viime kerralla hyväksi havaittu kokonainen broileri, jossa oli savu-paprikamarinanointi jo valmiina.

Ribseihin hierottiin Poppamiehen ribs-kuivamarinointijauhetta ja laitettiin Big Green Eggiin reilun 100 asteen lämpöön valmistumaan. Grillipesä täyteen hiiliä ja pari kourallista vedessä uitettuja hikkori-savustuslastuja, conveggtor-levy ja sen päälle alumiinivuoka, jossa oli hieman vettä pohjalla. Valmistumistuksen ideana oli, että toinen rivistö annetaan vain olla noin 6h epäsuoralla lämmöllä sellaisenaan ja toiseen rivistöön kokeiltiin 3-2-1 -menetelmää siten, että 3h ensin epäsuoralla lämmöllä samaan tapaan kuin toinenkin rivi, mutta sitten foliointi 2h ajaksi (edelleen grillissä) ja sitten 1h vielä ilman foliota. Ribsien päälle laiteltiin omenamehua ruokalusikalla muutamaan kertaan kypsennyksen aikana ja foliopaketin sisään laitetttiin myös loraus omenamehua. Kokis tai joku sokerisempi ja tahmeampi bbq-kastike olisi varmasti ollut parempi ja olisi jäänyt paremmin lihan pinnalle karamellisoitumaan, mutta sellaisia ei tällä kertaa ollut matkassa, vaan omenatuoremehu oli makein ja parhaiten teemaan sopiva neste tuohon kostutteluun. Lopputuloksena oli kaksi riviä hyviä ribsejä, ilman foliointia olleet vähän rapeammalla pinnalla ja rouheammalla suutuntumalla ja folioidut pehmeämpinä ja mehukkaampina. Hankala päättää kummat olivat parempia, mutta se tuli ainakin havaittua, että eri valmistustavoilla tulee selkeästi erilaiset lopputulokset.

Ribsit grillissä

Kassleria tehtiin hieman lämpimämmässä, noin 120 asteen lämpötilassa, tässäkin conveggtor ja pari kourallista savustuslastuja käytössä. Paistoaikaa tälle mötikälle tuli myös suunnilleen 5-6h. Ribseissä oli enemmän pinta-alaa ja keskelle lyhyempi matka kuin kasslerissa, mutta kassleria paistettiin tuossa korkeammassa lämpötilassa ja nämä seikat tuntuivat kumoavan toistensa vaikutukset. Hyvää tuli tästäkin ja melkein koko mötikkä hävisi kahden nälkäisen ruokailijan suihin yhdeltä istumalta. Erityishuomiona mainittakoon hieno punertava smoke ring lihan ulkoreunassa. Tällainen tulee savustuksen yhteydessä, kun savu vaikuttaa lihaan.

Savustettua kassleria, huomaa smoke ring!

Näiden kahden kokeilun perusteella täytyy hankkia isompia savustuspuupaloja lastujen tilalle. Sähkösavustimessa noin 0,5-1h savustuksissa lastut ovat riittäneet oikein hyvin, mutta näissä pidemmissä sessioissa tuntuu, että savua tulee ehkä tunnin ajan ja sitten lastut palavat loppuun. Vielä en ole selvittänyt mistä tuollaisia isompia puupaloja saisi ostettua, mutta eiköhän niitä jostain Suomestakin saa. Toinen huomionarvoinen asia oli, että Amazonista tilaamani lämpömittari toimi hyvin ja pystyimme seuraamaan sen avulla sekä grillin, että lihan lämpötilaa samanaikaisesti kahdella eri anturilla. Digitaalinen mittari näytti yleisesti ottaen hieman alempaa lämpötilaa, kuin Eggin oma lämpömittari. Eggin mittari on sijoitettu kanteen aika ylös ja oma mittarimme oli pari senttiä grilliritilän yläpuolella, lihojen kanssa samassa tasossa. Ilmeisesti epäsuoralla tulella lämmin ilma kiertää ylös reunoja pitkin ja lämmittää grillin yläosaa enemmän kuin itse grilliritilän tasoa.

Kanan grillaamisesta ei tälläkään kertaa ole kuvamateriaalia. Kerrottakoon kuitenkin, että tällä kertaa mentiin ilman savustuslastuja, mutta muuten samanlaisella epäsuoran lämmön systeemillä kuin yllä on kuvattu. Lämpötilana noin 150 astetta. Lopputuloksena taas kerran mehevää kanaa, mutta nyt ilman savustuslastuja maku oli vähän pliisumpi kuin ensimmäisellä kerralla. Aikaa kanan lämmittelyyn meni noin 1,5h ja edellisten päivien hitaampien projektin vuoksi tämä näinkin nopea valmistuminen yllätti ruoanlaittajat ja jouduimme odottelemaan perunoiden keittymistä vielä jonkin aikaa kanan jo ollessa valmiina.

Kaiken kaikkiaan ruoanlaitossa tuli opittua, että noin 6h paistoaika tuntuu tosi pitkältä ajalta, jos kulkee jatkuvasti grillin ohi ja tekee samalla ruumiillista työtä ulkoilmassa. Päivinä, jolloin teimme noita pidemmän ajan ottavia ruokalajeja, jouduimme syömään eväsleipiä ja banaania odotellessa varsinaista ruokaa. Jatkossa pitänee säästää nämä pidemmät projektit ilta-ajalle ja tyytyä lounaaksi johonkin astetta nopeampaan ruokaan!

Kesäloma - osa 1

Olimme tänä vuonna varanneet kesälomamme kahdessa osassa, ensin yksi viikko kesäkuun alussa ja loput kolme viikkoa heinä-elokuun vaihteessa. Ajatuksena oli, että nyt loman ensimmäisellä osalla suunnittelemme mökillä kesän tulevia askareita ja mittailemme mahdollisia puutavara- ja muita materiaalihankintoja varten ja varsinaiset toteutustyöt ovat sitten kesän aikana viikonloppuisin ja kesäloman pääosan aikana.

Edellisellä kerralla olimme saaneet mökin aika hyvin siivottua ja tälle kerralle oli ohjelmassa ainakin keittiön siivouksen viimeistelyä ja rantasaunan alueen haltuunotto. Kokkailutouhujen osalta otimme mukaan Amazonista tilatun pizzakiven, uuden grillilämpömittarin ja valmistettavaksi lihoiksi porsaan ribsejä, kassleria ja jo viime kerralla hyväksi havaitun kokonaisen kanan. Suurimman osan auton tavaratilasta täyttivät käytettyinä ostamamme Nanna-nojatuolit.

Kun olimme päässeet perille ja olin kantamassa autosta toista kierrosta tavaroita, kuului yläilmoista pari narskausta. Mökille vievältä rinnepolulta katsoin silmät pyöreinä ja leuka loksahtaneena, kun mökin kulmalla olevan koivun latvaosa katkesi, osui kaatuessaan toiseen puuhun ja tipahti maahan pystyyn töröttämään, kuin mikä tahansa "normaali" puu. Tässä vaiheessa mökin sisällä ollut Taru tuli terassille ihmettelemään mitä oikein huutelen ja pääsi aitiopaikalta katsomaan, kun pystyyn jäänyt latvaosa kaatui edelleen siististi mökin eteen juuri sopivasti aukealle paikalle. Oli vähän semmoinen fiilis, että mitä juuri oikein tapahtui? Onneksi ei tullut henkilö- tai tavaravahinkoja, vaikka ainekset oli kyllä suurempaankin katastrofiin! Maahan pudonneella latvaosalla oli pituutta noin 11 miehen harppausta, eli vähän reilut kymmenen metriä.
 

Katkennut puu - katkeamiskohta hetken pystyssä ollut katkennut osa ympyröitynä

Katkennut puu lopullisilla sijoillaan

Eipä ole tullut tuollaistakaan ilmiötä ennen nähtyä. Tuolla hetkellä ei mielestämme edes tuullut, eikä muutenkaan keksitty mitään syytä, miksi puu katkesi juuri tuolla hetkellä. Hyvä tuuri tuossa kuitenkin onneksi kävi, että puu ei kaatunut väärään suuntaan.

Puujärkytyksestä toivuttuamme kannoimme loput tavarat autosta ja aloimme grillin lämmitykseen pizzaa varten. Pizzaoperaatio oli aikamoinen epäonnistuminen, kun kotoa tuotu valmis pizzataikina oli liian tahmaista ja ei runsaasta jauhottamisestakaan huolimatta tahtonut siirtyä pizzalapiolle tai siltä pois. Lisäksi emme saaneet Big Green Eggiä niin kuumaksi, kuin olisin halunnut ja pizzat eivät tämän seurauksena paistuneet ihan sillä tavalla kuin olisimme toivoneet.

Pizzataikinan osalta aiomme ensi kerralla kokeilla erästä toista reseptiä, jolla tulee kuivempi taikina. Grillin kuumentamisen osalta olisi pitänyt varmaankin käyttää useampaa sytytyspalaa ja pistää heti alusta saakka luukut tarpeeksi auki. Nyt kun alla on ollut vain slow and low -projekteja, eivät korkeamman lämpötilan säädöt olleet tuttuja. Kun lämpötila ei noussut riittävästi, säädin ylä- ja ala-aukkoja aina vähän kerrallaan isommalle ja epäilen, että alunperin vain puolillaan ollut hiilipesä oli jo ehtinyt palaa niin loppuun, että siinä ei ollut enää tarpeeksi tulivoimaa grillin saamiseksi lähemmäs kolmeasataa astetta.

Parin epäonnistuneen pizzan jälkeen päätimme pakata paistamattomat pohjat ja täytteet matkaan ja siirryimme vanhempieni mökille paistamaan loput pizzat uunissa. Laitoimme pizzat paistumaan ja aloimme lämmittämään mökkiä sähköpattereilla ja takalla. Takka syttyi ensin hyvin, mutta sitten jostain syystä savu ei enää noussutkaan ylös, vaan tuli alkoi tukahtumaan. Seuraavaksi takan luukun ylälaidasta alkoikin puskea savua mökkiin. Äkkiä kova tuuletus käyntiin ja keittiöpyyhettä savuttavan kohdan päälle. Tilanne saatiin aika hyvin hallintaan, mutta pieni savuntuoksu mökkiin kuitenkin jäi. Suurempaa savuvahinkoa ei kuitenkaan tullut ja jo seuraavana päivänä tuo savun haju oli kadonnut, eikä mökin tekstiileissäkään enää ollut savun hajua. Jäi vähän arvoitukseksi, mistä tuo savuttaminen johtui. Vaikka Helsingistä ollaankin, niin ymmärrettiin kyllä silti avata takan pelti ennen sytyttämistä. :) Olisiko voinut johtua siitä, että peruslämmöllä ollut hirsimökki oli ulkoilmaa viileämpi? Oliko matalapainetta niin, että takka ei lähtenyt vetämään? Oliko piipun päällä linnun pesä tai muuta roskaa?

Tässä vaiheessa mielialat olivat puun kaatumisen, epäonnistuneiden kokkailujen vuoksi sen verran matalalla, että lähinnä vain odottelimme milloin kehtaisi jo mennä nukkumaan, jotta saisi tämän päivän historiaan ja pääsisi aloittamaan puhtaalta pöydältä. Kaikista vastoinkäymisistä selvittiin kyllä säikähdyksellä, mutta eihän tuollainen jatkuva epäonni(stuminen) ole mukavaa.

Toinen mökkiviikonloppu

Ensimmäisen mökkiviikonlopun jälkeen olimme seuraavan viikonlopun kaupungissa, mutta sitä seuraavana viikonloppuna suuntasimme taas mökille. Mukana auton takakontissa oli uutuuttaan hohtava katiska, jonka olimme käyneet viikolla ostamassa. Valtion kalastuksenhoitomaksu oli hoidettu kuntoon valtion eraluvat.fi -sivuston kautta. (Kannattaa olla tarkkana mistä lupansa hankkii, sillä Googlen haussa on hakutulosten joukossa myös kaupallinen sivusto, jonka kautta kalastuksenhoitomaksun saa maksettua, mutta tuolloin samaan pakettiin ujutetaan myös sivuston vuosijäsenyys muutaman euron lisähinnalla.) Katiskaa varten oli myös lahjaksi vanhemmiltani saama paikallisen kalastuskunnan pyydysmerkki, joka oli muistaakseni maksanut viisi euroa.

Perille päästyämme piti tietysti heti ensimmäisenä heittää katiska järveen. Paljon muuta ei perjantai-iltana tehtykään, vaan ilta meni vain majoittuessa ja tulevia hommia speksaillessa. Majoituspaikkana oli taas vanhempieni mökki reilun puolen kilometrin päässä.

Lauantaina söimme aamupalan ja siirryimme omalle mökillemme puuhastelemaan. Katiskassa oli ehkä parikymmentä pientä sinttiä ja päätimme laskea ne takaisin vapauteen. Oli kuitenkin iloinen yllätys, että katiskaan oli kuin olikin kertynyt saalista! Tämän jälkeen viskasin katiskan uudestaan järveen, mutta lenkkarini lipesi kesken heittoliikkeen kostealla rantakalliolla ja yhtäkkiä olinkin mahallani maassa ja jalat huljuttelivat rantavedessä. Muuta vahinkoa ei onneksi tullut, kuin että toinen ranne kipeytyi tömähdyksessä. Ranne oli tämän jälkeen koko viikonlopun sen verran kipeä, että ihan täysipainoisesti ei hommia pystynyt tekemään, mutta jotain nyt kuitenkin. Nyt tätä tekstiä kirjoittaessa ranteessa ja kämmenselässä on komea mustelma ja esimerkiksi vääntävät liikkeet tekevät edelleen kipeää. Murtumaa tai muuta vakavampaa ei kuitenkaan onneksi tullut.

Lauantaiaamuna Tarun isä tuli pakettiautolla käymään ja toi meille Tarun vaarin vanhan pirttipöydän ja -penkit, sekä syntymäpäivälahjoja Tarulle. Lahjat olivat tänä vuonna käytännöllisiä: kottikärryt, saha, vesuri, kirves ja ämpäreitä. Kiitimme tuomisista ja lastasimme pakettiautoon mökiltä pois heitettävää tavaraa kaatopaikalle vietäväksi. Kun Tarun isä oli mökin esittelykierroksen jälkeen lähtenyt jatkamaan matkaa, oli seuraavaksi vuorossa viime kerralla vielä pystyyn jääneen vanhan ja epäkäytännöllisen hyllyn purkaminen. Tämä olikin vähän työläämpi projekti, kuin olimme etukäteen miettineet. Hylly oli naulattu tukevasti kiinni lattiaan ja kattoon ja jouduimme muunmuassa käyttämään uutta sahaamme sen irroittamiseen. Lopulta homma oli kuitenkin valmis ja hylly eri kokoisina paloina pihalla.

Hylly purettu ja pirttipöytä tilalla!

Loppupäivä menikin sitten minun osaltani kottikärryjä kootessa ja puuliiteriä siivotessa ja järjestellessä ja Tarun osalta mökin keittiötä siivotessa ja järjestäessä. Ruokailujen osalta oli tällä kertaa vuorossa vähän pidempi grillailuprojekti, kun ruokana oli kokonainen grillattu/savustettu broileri. Tavoittelimme Big Green Eggissä noin 150 asteen lämpötilaa, mutta päädyimme kuitenkin noin 160 asteeseen, joka oli meidän tarkoituksiimme ihan tarpeeksi lähelle suunniteltua tavoitelämpötilaa. Käytimme tässä projektissa ConvEGGtor-levyä, joka blokkaa suoran lämmön ja ruoka lämpenee epäsuoralla lämmöllä. Kun grilli oli sopivassa lämpötilassa heitin hiilien päälle reilun kourallisen hikkoripuusta tehtyjä savustuslastuja. Paistoajaksi oletimme 60-90 minuuttia, mutta aikaa kuluikin päälle 120 minuuttia, ennen kuin broilerin lämpötila oli noin 80 astetta. Tuloksena oli miedosti savunmakuinen ja erittäin mehukas broileri. Suosittelemme!

Ruokailujen jälkeen sulattelimme ruokaa takkatulen ääressä ja radiota kuunnellen. Se oli oikein tunnelmallista mökkeilyoleilua. Sitten laittelimmekin paikat pakettiin tuon päivän osalta ja siirryimme takaisin majoituspaikalle illanviettoon.

Sunnuntaina jatkettiin lauantaina vielä kesken jääneitä siivoilu-urakoita ja paisteltiin grillissä porsaan pihvejä ja banaaneita. Vähän nopeampi ateria tällä kertaa. Alkupaloina ennen varsinaista porsaspääruokaa oli pari katiskalla saatua ahventa ja särki. Oli pakko ottaa ja syödä ainakin muutama kala, kun katiskan järveen saamiseksi oli niin kärsitty. Olihan siinä muutenkin hieno fiilis, kun nappasi kalat katiskasta, perkasi ja laittoi grilliin. Kalojen matka järvestä lautaselle taisi kestää noin tunnin, aika tuoretta!

Ruokailujen jälkeen innostuimme haravoimaan mökkitontilla olevia polkuja. Se oli mukavaa hommaa ja työn tulokset näkyivät selkeästi saman tien. Lisäksi kävimme kävelemässä GPS-laitteen kanssa mökkitontin rajat läpi ja paikansimme kaikki tontin kulmissa olevat rajapyykit. Sitten olikin aika pistää pillit pussiin ja suunnata takaisin kohti omaa kotia ja tulevan työviikon arkea.

Grillihankinta mökille - Big Green Egg

Kevään ensimmäiset aurinkoiset päivät yhdessä sen tiedon kanssa, että olisimme pian mökin omistajia, sai armottoman grillikuumeen heräämään. Kerrostaloasuntomme parvekkeella on sähkögrilli ja sähkösavustin, joista erityisesti savustimesta olemme kovasti tykänneet. Kyseinen putkimallinen savustin on hyvä nopeisiin savustuksiin, kuten esimerkiksi lohifileen valmistamiseen. Pidempiin slow-and-low sessioihin se ei kuitenkaan sovellu, sillä siinä ei ole minkäänlaista tehonsäätöä, vaan se on joko on tai off. Sähkögrilli on ollut kompromissiratkaisu kerrostalo-oloihin, mutta jäänyt aika vähälle käytölle, koska sähköllä grillatessa ei ruokaan tule sitä oikeaa grillin makua.

Mökille ei tietenkään mitään sähkögrillejä hankita, vaan vaihtoehdoiksi jäivät kaasu- tai hiiligrillit. Kaasugrillin hyviin puoliin kuuluvat nopeus ja hyvät mahdollisuudet lämpötilan säätelyyn, mutta miinuksena on että vaikka liekin lämmöllä paistetaankin, ei kaasuliekki kuitenkaan ole ihan sama asia kuin puuhiili. Hiiligrilleistä mielenkiintoni ei osunut ihan perinteiseen pallogrilliin, vaan munanmallisiin keraamisiin kamadogrilleihin, joilla olisi paremmin mahdollista valmistella jo aiemmin mainitsemiani low-and-slow –tyyppisiä ruokia. Kamadon saa myös halutessaan myös todella kuumaksi, jos haluaa paistaa vaikkapa pihvin. Miinuksena näissä tämän tyyppisissä grilleissä on hiiligrilleihin kuuluva tietty hitaus ja se, että jos grillin lämpötila nousee aiottua korkeammaksi, sitä on hankalaa saada tiputettua alas ainakaan nopeasti.

Kamado-grillien osalta tein enimmäkseen vertailua ikonisen Big Green Eggin ja jonkin verran halvemman Kobe Kamadon välillä ja päädyin lopulta sijoittamaan Big Green Eggiin, jonka pitäisi olla varma valinta ja tunnettu brändi ympäri maailman. En löytänyt Kobe Kamadosta juurikaan puolueettomia käyttökokemuksia, vaan suurin osa siihen liittyvistä blogikirjoituksista oli grilliä valmistuttavan firman omaa käsialaa tai vähintäänkin läheisten yhteistyökumppaneiden kirjoituksia. En uskaltanut ottaa riskiä siitä, että muutaman satasen säästöllä tulisikin ostettua jotain mitä sitten jälkikäteen harmittaisi.

Big Green Eggin osalta jouduimme pohtimaan olisiko medium vai large -koko meille parempi. Joissain blogikirjoituksissa suositeltiin ottamaan astetta isompi malli, kuin mitä alun perin ajattelee, mutta me päädyimme kuitenkin tuohon keskikokoiseen medium-malliin. Kävimme hipelöimässä grillejä liikkeissä ja se large vaikutti nimensä mukaisesti aika suurelta, varsinkin kahden hengen talouteen. Lopullinen ostopäätös syntyi, kun bongasimme medium-setin Stockmannin Hullujen Päivien verkkomyynnistä. Paketissa tuli grillin lisäksi kaikenlaista muutakin tarvittavaa apuvälinettä ja varustetta. Toimitusajaksi Stockmannilta oli kerrottu 2-4 viikkoa, joka tuntui todella pitkältä ajalta. Meidän tapauksessamme se ei kuitenkaan haitannut, koska tiedossa oli, että grillaamaan ei kuitenkaan päästäisi yhtään aiemmin, vaikka grilli saataisiin heti kotiin.

Parin viikon kuluttua Postilta soiteltiinkin ja sain grillin kotiin kannettuna. Sen jälkeen olikin pari aika pitkää viikkoa, kun odoteltiin milloin pääsisi mökille virittelemään Eggiä käyttökuntoon. Kun kauan odotettu mökkiviikonloppu viimein koitti, päästiin roudaamaan ja kasaamaan grilli. Siinä olikin oma hommansa, että tuota siirteli. Medium-kokoinen grilli painaa valmistajan mukaan 52kg ja siihen lisäksi kaikki muut omissa laatikoissaan olevat tilpehöörit.

Kun grillilaatikko oli saatu raahattua auton kääntöpaikalta alas mökin pihaan maaportaita pitkin, oli edessä vielä kokoonpanourakka. Grillin kasaaminen oli sellainen ihan tehtävissä oleva homma. Ohjeet olivat kohtuullisen selkeät ja osiakaan ei ollut ihan tuhottomasti. Ainoa hieman kummastuttanut kohta oli, kun ohjeen mukaan paketissa piti olla kahdenlaisia muttereita/hattuja, mutta siellä olikin vain yhtä sorttia. Asiasta ei kuitenkaan tullut minkäänlaista ongelmaa, kun tarjolla olleet osat kuitenkin sopivat yhteen. Kasaushommissa tuli tietysti tehtyä se suunnilleen ainoa mahdollinen tehtävissä oleva moka: grillin kahva tuli asennettua ensin ylösalaisin, eli siten että Big Green Egg -teksti oli ylösalaisin, onneksi ei ollut iso homma korjata!

Big Green Egg maastossa käyttökunnossa

Ensimmäisellä grillauskerralla tehtiin grillattua ananasta ja kaupan valmiiksi marinoituja naudan grillipihvejä ja jälkiruoaksi grillattua banaania. Ei siis mitään erityistä gourmet-herkkua, mutta ajattelimme, että on parempi aloittaa varovasti jostain hyvin simppelistä. Egg ladattiin ja sytytettiin mukana tulleen Quick Start Guiden mukaisesti kolmella sytytyspalalla. Tuolla sytytyspalamäärällä ja ohjeita mukailevilla ilmanottoaukoilla grillin lämpötila nousi vartissa 250 asteeseen. Vähän yllätti tuo nopeus, olin varautunut pidempään odotteluun. Ruoka oli tietysti hyvää ja varsinkin jälkiruokabanaanit olivat herkullisia. Kun grillailut oli saatu päätökseen, ilmanottoaukot suljettiin ja grilli tukahtui. Grillailun jälkeen meni reilut 1,5h että grilli viileni sen verran, että uskalsin laittaa suojahupun sen päälle.

Seuraavana päivänä grillattiin vielä uudestaan samoilla hiilillä, tällä kertaa porsaan sisäfilettä ja ananasta lisukkeeksi. Nyt kokeilimme sytyttämistä vain yhdellä sytytyspalalla ja eilisillä vähän käytetyillä hiilillä. Nytkin grilli saatiin lämpenemään, mutta alun lämpötilanousu oli jonkun verran hitaampi kuin edellisenä päivänä. Tämä sopi tarkoituksiin hyvin, sillä sisäfilemötkö oli tarkoituskin grillata hieman alhaisemmassa lämpötilassa. Käytimme paistomittaria, niin sisälämpötilan suhteen ei tullut mitään yllätyksiä. Perushyvät possut, ehkä ensi kerralla sitten jotain spesiaalimpaa herkkua.

Lämpömitarin osalta jossain vaiheessa olisi tarkoitus hankkia jokin vähän perinteistä paistomittaria hienompi ratkaisu, jolla saisi lämpötilalukemat vaikka kännykkään, eikä kantta tarvitsisi olla koko aikaa aukomassa tai kyttäilemässä grillin vieressä. Samalla olisi hyvä olla myös toinen anturi vahtimaan itse grillin lämpötilaa, ettei se nouse tai laske halutun alueen ulkopuolelle pidemmissä projekteissa. Tästä aiheesta lisää sitten joskus myöhemmässä postauksessa.

Grillailemisiin!