Kevään ensimmäiset aurinkoiset päivät yhdessä sen tiedon
kanssa, että olisimme pian mökin omistajia, sai armottoman grillikuumeen
heräämään. Kerrostaloasuntomme parvekkeella on sähkögrilli ja sähkösavustin,
joista erityisesti savustimesta olemme kovasti tykänneet. Kyseinen
putkimallinen savustin on hyvä nopeisiin savustuksiin, kuten esimerkiksi
lohifileen valmistamiseen. Pidempiin slow-and-low sessioihin se ei kuitenkaan
sovellu, sillä siinä ei ole minkäänlaista tehonsäätöä, vaan se on joko on tai
off. Sähkögrilli on ollut kompromissiratkaisu kerrostalo-oloihin, mutta jäänyt
aika vähälle käytölle, koska sähköllä grillatessa ei ruokaan tule sitä oikeaa grillin
makua.
Mökille ei tietenkään mitään sähkögrillejä hankita, vaan
vaihtoehdoiksi jäivät kaasu- tai hiiligrillit. Kaasugrillin hyviin puoliin
kuuluvat nopeus ja hyvät mahdollisuudet lämpötilan säätelyyn, mutta miinuksena
on että vaikka liekin lämmöllä paistetaankin, ei kaasuliekki kuitenkaan ole
ihan sama asia kuin puuhiili. Hiiligrilleistä mielenkiintoni ei osunut ihan
perinteiseen pallogrilliin, vaan munanmallisiin keraamisiin kamadogrilleihin,
joilla olisi paremmin mahdollista valmistella jo aiemmin mainitsemiani
low-and-slow –tyyppisiä ruokia. Kamadon saa myös halutessaan myös todella
kuumaksi, jos haluaa paistaa vaikkapa pihvin. Miinuksena näissä tämän
tyyppisissä grilleissä on hiiligrilleihin kuuluva tietty hitaus ja se, että jos grillin
lämpötila nousee aiottua korkeammaksi, sitä on hankalaa saada tiputettua alas
ainakaan nopeasti.
Kamado-grillien osalta tein enimmäkseen vertailua ikonisen Big Green
Eggin ja jonkin verran halvemman Kobe Kamadon välillä ja päädyin lopulta
sijoittamaan Big Green Eggiin, jonka pitäisi olla varma valinta ja tunnettu
brändi ympäri maailman. En löytänyt Kobe Kamadosta juurikaan puolueettomia
käyttökokemuksia, vaan suurin osa siihen liittyvistä blogikirjoituksista oli
grilliä valmistuttavan firman omaa käsialaa tai vähintäänkin läheisten yhteistyökumppaneiden
kirjoituksia. En uskaltanut ottaa riskiä siitä, että muutaman satasen säästöllä
tulisikin ostettua jotain mitä sitten jälkikäteen harmittaisi.
Big Green Eggin osalta jouduimme pohtimaan olisiko medium
vai large -koko meille parempi. Joissain blogikirjoituksissa suositeltiin
ottamaan astetta isompi malli, kuin mitä alun perin ajattelee, mutta me
päädyimme kuitenkin tuohon keskikokoiseen medium-malliin. Kävimme hipelöimässä
grillejä liikkeissä ja se large vaikutti nimensä mukaisesti aika suurelta,
varsinkin kahden hengen talouteen. Lopullinen ostopäätös syntyi, kun bongasimme
medium-setin Stockmannin Hullujen Päivien verkkomyynnistä. Paketissa tuli grillin
lisäksi kaikenlaista muutakin tarvittavaa apuvälinettä ja varustetta.
Toimitusajaksi Stockmannilta oli kerrottu 2-4 viikkoa, joka tuntui todella
pitkältä ajalta. Meidän tapauksessamme se ei kuitenkaan haitannut, koska tiedossa oli,
että grillaamaan ei kuitenkaan päästäisi yhtään aiemmin, vaikka grilli
saataisiin heti kotiin.
Parin viikon kuluttua Postilta soiteltiinkin ja sain grillin
kotiin kannettuna. Sen jälkeen olikin pari aika pitkää viikkoa, kun odoteltiin milloin pääsisi mökille virittelemään Eggiä käyttökuntoon. Kun kauan odotettu mökkiviikonloppu viimein koitti, päästiin roudaamaan ja kasaamaan grilli. Siinä olikin oma
hommansa, että tuota siirteli. Medium-kokoinen grilli painaa valmistajan
mukaan 52kg ja siihen lisäksi kaikki muut omissa laatikoissaan olevat tilpehöörit.
Kun grillilaatikko oli saatu raahattua auton kääntöpaikalta alas mökin pihaan maaportaita pitkin, oli edessä vielä kokoonpanourakka. Grillin kasaaminen oli sellainen ihan tehtävissä oleva homma. Ohjeet olivat kohtuullisen selkeät ja osiakaan ei ollut ihan tuhottomasti. Ainoa hieman kummastuttanut kohta oli, kun ohjeen mukaan paketissa piti olla kahdenlaisia muttereita/hattuja, mutta siellä olikin vain yhtä sorttia. Asiasta ei kuitenkaan tullut minkäänlaista ongelmaa, kun tarjolla olleet osat kuitenkin sopivat yhteen. Kasaushommissa tuli tietysti tehtyä se suunnilleen ainoa mahdollinen tehtävissä oleva moka: grillin kahva tuli asennettua ensin ylösalaisin, eli siten että Big Green Egg -teksti oli ylösalaisin, onneksi ei ollut iso homma korjata!
Ensimmäisellä grillauskerralla tehtiin grillattua ananasta ja kaupan valmiiksi marinoituja naudan grillipihvejä ja jälkiruoaksi grillattua banaania. Ei siis mitään erityistä gourmet-herkkua, mutta ajattelimme, että on parempi aloittaa varovasti jostain hyvin simppelistä. Egg ladattiin ja sytytettiin mukana tulleen Quick Start Guiden mukaisesti kolmella sytytyspalalla. Tuolla sytytyspalamäärällä ja ohjeita mukailevilla ilmanottoaukoilla grillin lämpötila nousi vartissa 250 asteeseen. Vähän yllätti tuo nopeus, olin varautunut pidempään odotteluun. Ruoka oli tietysti hyvää ja varsinkin jälkiruokabanaanit olivat herkullisia. Kun grillailut oli saatu päätökseen, ilmanottoaukot suljettiin ja grilli tukahtui. Grillailun jälkeen meni reilut 1,5h että grilli viileni sen verran, että uskalsin laittaa suojahupun sen päälle.
Seuraavana päivänä grillattiin vielä uudestaan samoilla hiilillä, tällä kertaa porsaan sisäfilettä ja ananasta lisukkeeksi. Nyt kokeilimme sytyttämistä vain yhdellä sytytyspalalla ja eilisillä vähän käytetyillä hiilillä. Nytkin grilli saatiin lämpenemään, mutta alun lämpötilanousu oli jonkun verran hitaampi kuin edellisenä päivänä. Tämä sopi tarkoituksiin hyvin, sillä sisäfilemötkö oli tarkoituskin grillata hieman alhaisemmassa lämpötilassa. Käytimme paistomittaria, niin sisälämpötilan suhteen ei tullut mitään yllätyksiä. Perushyvät possut, ehkä ensi kerralla sitten jotain spesiaalimpaa herkkua.
Lämpömitarin osalta jossain vaiheessa olisi tarkoitus hankkia jokin vähän perinteistä paistomittaria hienompi ratkaisu, jolla saisi lämpötilalukemat vaikka kännykkään, eikä kantta tarvitsisi olla koko aikaa aukomassa tai kyttäilemässä grillin vieressä. Samalla olisi hyvä olla myös toinen anturi vahtimaan itse grillin lämpötilaa, ettei se nouse tai laske halutun alueen ulkopuolelle pidemmissä projekteissa. Tästä aiheesta lisää sitten joskus myöhemmässä postauksessa.
Grillailemisiin!
Kun grillilaatikko oli saatu raahattua auton kääntöpaikalta alas mökin pihaan maaportaita pitkin, oli edessä vielä kokoonpanourakka. Grillin kasaaminen oli sellainen ihan tehtävissä oleva homma. Ohjeet olivat kohtuullisen selkeät ja osiakaan ei ollut ihan tuhottomasti. Ainoa hieman kummastuttanut kohta oli, kun ohjeen mukaan paketissa piti olla kahdenlaisia muttereita/hattuja, mutta siellä olikin vain yhtä sorttia. Asiasta ei kuitenkaan tullut minkäänlaista ongelmaa, kun tarjolla olleet osat kuitenkin sopivat yhteen. Kasaushommissa tuli tietysti tehtyä se suunnilleen ainoa mahdollinen tehtävissä oleva moka: grillin kahva tuli asennettua ensin ylösalaisin, eli siten että Big Green Egg -teksti oli ylösalaisin, onneksi ei ollut iso homma korjata!
Big Green Egg maastossa käyttökunnossa |
Ensimmäisellä grillauskerralla tehtiin grillattua ananasta ja kaupan valmiiksi marinoituja naudan grillipihvejä ja jälkiruoaksi grillattua banaania. Ei siis mitään erityistä gourmet-herkkua, mutta ajattelimme, että on parempi aloittaa varovasti jostain hyvin simppelistä. Egg ladattiin ja sytytettiin mukana tulleen Quick Start Guiden mukaisesti kolmella sytytyspalalla. Tuolla sytytyspalamäärällä ja ohjeita mukailevilla ilmanottoaukoilla grillin lämpötila nousi vartissa 250 asteeseen. Vähän yllätti tuo nopeus, olin varautunut pidempään odotteluun. Ruoka oli tietysti hyvää ja varsinkin jälkiruokabanaanit olivat herkullisia. Kun grillailut oli saatu päätökseen, ilmanottoaukot suljettiin ja grilli tukahtui. Grillailun jälkeen meni reilut 1,5h että grilli viileni sen verran, että uskalsin laittaa suojahupun sen päälle.
Seuraavana päivänä grillattiin vielä uudestaan samoilla hiilillä, tällä kertaa porsaan sisäfilettä ja ananasta lisukkeeksi. Nyt kokeilimme sytyttämistä vain yhdellä sytytyspalalla ja eilisillä vähän käytetyillä hiilillä. Nytkin grilli saatiin lämpenemään, mutta alun lämpötilanousu oli jonkun verran hitaampi kuin edellisenä päivänä. Tämä sopi tarkoituksiin hyvin, sillä sisäfilemötkö oli tarkoituskin grillata hieman alhaisemmassa lämpötilassa. Käytimme paistomittaria, niin sisälämpötilan suhteen ei tullut mitään yllätyksiä. Perushyvät possut, ehkä ensi kerralla sitten jotain spesiaalimpaa herkkua.
Lämpömitarin osalta jossain vaiheessa olisi tarkoitus hankkia jokin vähän perinteistä paistomittaria hienompi ratkaisu, jolla saisi lämpötilalukemat vaikka kännykkään, eikä kantta tarvitsisi olla koko aikaa aukomassa tai kyttäilemässä grillin vieressä. Samalla olisi hyvä olla myös toinen anturi vahtimaan itse grillin lämpötilaa, ettei se nouse tai laske halutun alueen ulkopuolelle pidemmissä projekteissa. Tästä aiheesta lisää sitten joskus myöhemmässä postauksessa.
Grillailemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti